Chilien ja itseni kasvatusta

Blyäägh!! Karmivan kiire päivä ollut töissä. Rentouttaa kun vähän valokuvaa kasveja, niin jännittävää kuin tää elämä onkin

Kelit ovat täällä Jyväskylässä päin olleet varsin suotuisat ja pikkuhiljaa päästään viimeisistäkin lumista eroon. Kevään kunniaksi Eddie on avannut takapihalla jalkapallokauden.

Tosin kuvassahan se vaan ihmettelee muuten valokuvaajaa. Tuokin pallo tuhoutui tuon saman illan aikana tuhanteen eri osaan jotka sai onneksi haravalla kerättyä pois nurmikolta.

Maanantai-iltana tuli yhtäkkiä pakottava tarve ruukuttaa jotakin. Tämä tunne on melko varmasti tuttu kaikille muillekin chilien harrastajille. Kevään ensimmäisen ruukutuksen uhriksi joutui idätyslevyssä kasvanut DRH7400-jalopeno. Jallun vieressä ollut kitukasvuinen PeriPeri pääsi asustamaan kasvukuutiossaan hieman vähemmän luksus-tasoiseen Ortexin pakasterasiaan.

DRH7400 laitoin kasvukuutiossaan suoraan ruukkusoran sekaan. Passiivihydrona siis.

PeriPerin ja DRH7400:n valaisia hoitaa luotettavaksi todettu 36w motonetin energiansäästölamppu.

Luotettava ja virallinen chili-vahti katsoo taas tuolla “isi taas sählää mokomien kasviensa kanssa” -ilmeellä

Tuo musta zeni hieman kummastuttaa. Tai ei niinkään zeni, vaan lähinnä tuon Aji Citon hidas itäminen. Kolojen pohjalla näkyy ihan pikkuisen vihertävää, mutta esim. tuohon Congoon ja Serranoon verrattuna tulevat pitkälti jälkijunassa, jos ollenkaan.
Tässä saa plussaa taas ZenGrow idätysvälineenä. HT:n, Serranon ja Congon itävyysprosentti 100% !

Idätyslevyssä itäneet ja kasvaneet lajikkeet ovat alkaneet ravinteiden antamisen myötä ottaa nyt ihan kunnollista kasvuvauhtia. Oikeanpuoleisessa kuvassa chilit ovatkin vielä ihan märkiä kun juuri sumutin ne. Sumutus-vedessä Zengrow-ravinteita 2 tablettia per 1,5 litraa vettä ja hyvin ovat tykänneet. Pääsiäis-lomien aikana olisikin tarkoitus ruukuttaa ainakin puolet noista, eli sellaiset vaivaiset 20 lajiketta. Loput sitten kun on ovat vielä vähän venyneet.

Olipa vielä “ylimääräinen” musta Zengrow-hydro tyhjillään, joten tottahan toki siihen piti saada jotakin kasvamaan.

Trinidad Scorpion Morouga Blend (TSMB) oli yksi sellainen lajike jonka perään olen hinkunut jo melko pitkään. Kyselin vähän chilifoorumin kavereilta josko jollakin olisi tuon TSMB:n siemeniä lahjoittaa. Kiitokset Airaksisen Tonille joka postitti mulle tuota TSMB:tä ja vähän muitakin lajikkeita.

Kun tuo ZG6 on siis se perinteinen 6-paikkainen Zengrow-hydro, minun piti valita siihen kuusi lajiketta kasvamaan ja valinnat osuivat seuraavasti:

• Trinidad Scorpion Morouga Blend
• Heart Throb
• Aji Cito
• Serrano
• Harold’s st. Bart’s (meniköhän nimi oikein?)
• Congo

Lähtötilanne oli siis tällainen:

Päädyin käyttämään noita alkuperäisiä ZG-idätyskuutioita (ja ruukkuja) jotka tulevat idätyspakkauksen mukana, lähinnä siitä syystä että ruukut ovat juuri sopivan kokoisia Zengrow:n koloihin ja olen myöskin tykästynyt tuohon sienimäiseen materiaaliin. Se pitää mielestäni juuri sopivasti kosteutta.
Idätyskuutioissa on keskellä valmiina yksi reikä oletuksena, mutta koska halusin varmistaa eri lajikkeiden itämisen, lisäsin kolme reikää jokaiseen kuutioon, joten siis neljä siementä per kuutio

Nuo maalarinteipit revin sitten pois kun sovittelin ruukut hydroon. Ne olivat nyt lähinnä sitä varten etten sekoita ruukkuja/lajikkeita keskenään.
Tähän väliin voisi mainita noista käyttämistäni “työkaluista”.. Normi-syömäpuikko oli täydellinen väline kolojen tekemiseen. Syömäpuikkoon kun vetää tussilla oikealle korkeudelle viivan niin kaikista koloista tulee saman syvyisiä.

Siementen saaminen koloihin on yllättävän yksinkertainen operaatio. Tosin haluaisin tässä välissä muistuttaa ettei siemeniin kannata hirveästi koskea paljain sormin. Lähinnä sen takia että sormista saattaa tarttua bakteereja siemeniin, aiheuttaen “kuolleita” siemeniä jotka eivät sitten idä.
Itse tein/teen niin että pussista siemeniä puhtaalle A4-paperiarkille ja sitten esille puhdas purkki jossa pohjalla vähän vettä ja puhdas(!) veitsi.
Kastellaan vaan veitsen kärki vedessä ja sitten veitsen kärjellä nostetaan paperilta siemen kerrallaan omaan koloonsa. Selkeämmin selitettynä: kuiva siemen tarttuu kostutettuun veitsen kärkeen

Sitten Zengrow täyteen vettä (ILMAN RAVINTEITA!) ja keittiön nurkan apupöydälle istumaan. Ruukut omiin paikkoihinsa ja nuo nimitarrat tein valkoisesta ilmastointiteipistä. Tuo Eddie toimi jälleen kerran virallisena työnjohtajana.

Siinähän tuo pitkälti olisi.
Laitoin talouspaperin palaset Zenin kulmien alle (pöydän ja zenin väliin) poistamaan viimeisetkin resonoinnit. Pumppu käy 24h ja on oikeastaan täysin äänetön.

Valaisinosaa en vielä itämisvaiheessa ota esille. Sitten vasta kun alkaa vihertää.

Ja sitten kun taimet alkavat lähestyä 8-10 cm niin revin heikommat pois ja jätän vain pisimmän jokaisesta lajikkeesta kasvamaan. Mikäli joku haluaa niitä lyhempiä taimia, niin Jyväskylän alueella saa tulla hakemaan pois, sitten kun ovat kasvaneet hieman.

-C

Edellisestä blogikirjoituksesta onkin jo vierähtänyt kuukausia. Kevään lähestyessä olikin jo korkea aika laittaa 2011-kauden lajikkeet/siemenet itämään.

Aiemmin olenkin käyttänyt Nelson Gardenin valmistamaa Pluggboxia ja perinteistä styroksilauttaa siementen idättämiseen.
Blogia seuranneet ovat kyllä hyvin perillä innostuksestani vesiviljelyä kohtaan. ZenGrow -hydrot ovat tulleet hyvin tutuiksi minulle sekä blogin lukijoille, unohtamatta tietenkään chilifoorumin väkeä.
Helmikuun aikana minulle tarjoutui mahdollisuus päästä testaamaan uutta ZenGrow -idätyslevyä. Idätyslevy on käytännössä “sienestä” koostuva isohko levy joka on jaettu 48 eri osioon. Allaoleva kuva selventänee asiaa.

(mistähän johtunee tuo Eddien järkyttynyt ilme..?)

Idätyslevy “täytetään” siemenillä, eli ensin siemenet koloihinsa, yksi per kolo.
Eri lajikkeet olisi tietysti hyvä nimetä jotenkin, joten itse käytin hammastikkuja ja teippitulostinta. Nimeämis-projekti oli varsin työläs, mutta lopputulos miellytti.

(parin tunnin nyhjäämisen jälkeen.)

Jos ei halua tuskailla hammastikkujen ja teippien/tarrojen kanssa, helpointa lienee piirtää paperille kartta/ruudukko, josta näkee missä osiossa asuu mikäkin lajike

Seuraavaksi kyseinen idätyslevy asetetaan Zen Grow -hydron (6-paikkainen) päälle siten että ensin hydrosta irroitetaan päällimmäinen kansilevy. Idätyslevyä voi ja kannattaakin painella hieman hydron pintaa vasten, jolloin sienimateriaali tavallaan painautuu/asettuu jämäkästi paikoilleen. Liiallinen väkivalta kannattaa kuitenkin jättää muille projekteille, sillä sienimäinen levy halkeaa suhteellisen helposti jos sitä liikaa taivuttelee.

Kun idätyslevy on tukevasti hydron päällä, on seuraavaksi vuorossa levyn kasteleminen. Kastelu läpimäräksi onnistuu helpoiten perus-kastelukannulla. Kun levy on läpikotaisin kostutettu, pitää Zeniin lisätä vielä vettä ainakin Zenin oman vesirajan korkeudelle asti. Veden lisääminen onnistuu helpoiten Zenin oikeassa kulmassa olevan vedenkaatoaukon kautta. Sitten virtapiuha seinään ja pumppu pitää jatkossa idätyslevyn juuri sopivan kosteana.

Jos lievä vedenlorina häiritsee niin vettä lisäämällä lorinan saa lähes kokonaan pois. Testatusti 7,5 litran täytöllä vedenjakelu tapahtuu käytännössä äänettömästi.

Tuon idätyslevyn kanssa touhutessa huomasin myös että valaisimet kannattaa säätää alusta alkaen mahdollisimman lähelle idätyslevyn pintaa. Kun valaisinten ja levyn pinnan välissä on esim. 10 cm tilaa, valaisimet pitävät idätyslevyn sisälämpötilan n. 26 asteessa (huonelämpötilan ollessa 21 astetta). Tämän testasin tökkäämällä digitaalisen kinkkumittarin anturipiikin idätyslevyn kylkeen. Kotikonsti ja erittäin tehokas sellainen

Valmistaja suosittelee että pumppua pidettäisiin päällä 24h, mutta ainakin oman käyttöni mukaan olen huomannut että 8h päivässä riittää vallan mainiosti pitämään levyn sopivan kosteana. Tuo sienimäinen materiaali kun sitoo nestettä todella hyvin. Itselläni Bilteman kolmen euron ajastin käyttää pumppua päivittäin klo 8:00-16:00, eli juuri saman ajan jonka olen töissä. Toinen samanlainen ajastin huolehtii valaisusta klo 7:00-23:00.

Tänä vuonna idätykseen laitetut lajikkeet ovat seuraavat:

Turbo Pube
Aji Banana
Bhut Jolokia
Ulupica Large
Peruvian Purple
Goronong
Sudden Death haba
Chocolate Fatalii
Sun Flame
Champion
Tobago Sweet
Jalapeno DRH7400
Peri Peri
Aji Benito
Scotch Bonnet
Aji Amarillo
Jalapeno Hercules
Aji Dulce Yellow
CAP1477
Ramiro
Guanpinha
Chocolate Bhut Jolokia
PI-585262
Aji Rojo
Peruvian White haba
Don Xaun
Criola Sella
Habanero Brown Large
Mysterybacca(?)
Cambodea
Orange Flame
CO2598
Peru Cusco

Siemenistä kiitokset kanssaharrastelijalle, MrFrostille. Herra lahjoitti tänä vuonna tähän kokeiluun (ja kaudelle) minulle KAIKKI idätyslevyyn laittamani siemenet Ja sai hän kyllä vastalahjankin. Chili-harrastelijat ovat reilua porukkaa

TILANNE 9.3.2011

(vähäsen alkaa näkyä vihreetä.)

Tästä eteenpäin sitten olikin pelkkää odottelua. Tosin odottelun aikana, kun sain uudesta kämpästä viimeisetkin muuttolaatikot purettua ja kämppä rupesi näyttämään ihmisen asuttamalta (+1 Eddie), kehtasin asennella keittiöön pienemmän 2-paikkaisen ZenGrow -pöytäpuutarhan. Ja pöytäpuutarhasta kun oli kyse, niin ajattelin että sehän soveltuu mainiosti ikkunan eteen, keittiön pöydän päähän.

Basilikat 9.3.2011

ja basilikat 18.3.2011

eli melkoisen lujaa kasvavatkin. Korkea aika ottaa sakset käteen ja ruveta valmistamaan pestoa

…jatkuu..

Idätyslevyn tilanne 21.3.2011

Nekin kolot joista ei vielä kuvassa vihreyttä näy, ovat kyllä itämässä. Täytyy vaan laittaa silmä hieman lähemmäksi levyä. Sieltä ne kyllä nousevat.
Ainoa pieni pettymys oli Peru Cusco, joka ei itänyt lainkaan, mutta veikkaan että syynä oli se että siemenet olivat n. 25-30 asteen pakkasessa postilaatikossa jonkun 4 vuorokautta. Kommentoikaa viisaammat; tappaako kova pakkanen siemenet??

Nyt tässä vaiheessa voinkin sanoa että olen melko tyytyväinen tuohon idätyslevyyn. Ehdotonta plussaa siitä että nyt töissä ja vapaa-aikanakin on ollut niin pirunmoinen kiire etten ole edes päivittäin päässyt “huoltamaan” itäviä siemeniä ja idätysalusta+ZenGrow on hoitanut kastelun ja itämislämpötilan ylläpidon täysin automaattisesti. Minun ei ole tarvinnut muuta oikeastaan tehdä kuin ihmetellä sirkkalehtien ilmestymistä ja napata satunnaisia valokuvia.

Ja nyt kun on iltalenkki heitetty ja blogi päivitetty niin taidankin tästä lähteä tekemään sitä pestoa.

-C

Lähipäivinä ja -viikkoina on pitkästä aikaa ollut ihan kummasti energiaa. Johtunee todennäköisesti siitä että ollaan saatu hieman lunta tuon kaiken harmauden päälle, kun en kerta koskaan ole ollut “syksy-ihminen”. Oman kehon yleiskunnosta on pidetty huolta (ehkä liikaakin) ja pitkästä pitkästä aikaa olen saanut takaisin intoni chilien kasvattamiseen

Viimeisestä blogipäivityksestä onkin jo melkein kolme kuukautta. Ainakin chilifoorumin ahkerat lukijat tietävät jo mistä tämä tauko/kuoppa elämässäni johtuu, joten en rupea sitä tänne blogiin sen enempää selittelemään.

Ainoa talvikaudelle selvinnyt kasvini on tuo Caribbean Red Habanero joka istuu kesän jäljiltä vieläkin omassa Waterfarmissaan.

Kuvat 14.10.2010

Oman mittapuuni mukaan tuo habanero oli kasvanut jo niin eeppisiin mittoihin että oli aika ottaa plantagenin kahden euron kasvisakset käteen ja muotoilla kasvi hieman kauniimmaksi ja talvea varten helppohoitoisemmaksi. Caribbean Redistä täytyy mainita että on muuten yksi hirveimmän makusista habaneroista johon olen itse törmännyt. Tästä ei ruuanlaitossa ole muuta kuin haittaa. Se onkin enemmän bonchi-harrastus

Tyttärelleni kevätkesästä istuttamani Starfish on edelleenkin jatkanut olohuoneen valloittamista.

Kuva 10.11.2010

Katsotaan nyt, kunhan se ei levittäydy nurkasta sohvalle asti niin kyllä se saakin jatkaa kasvamistaan. Pisimmät oksat ovat jo selkeästi katossa kiinni ja ovat yrittäneet jo alkaa kasvamaan verhotankoja pitkin

Tänään sain työpäivän lopeteltua hieman normaalia aikaisemmin, joten oli aika suunnitella mitkä siemenet laittaisin itämään tulevaa kautta varten. Näiden juttujen kanssa kun chilipäät ovat aina kumman ajoissa

Kuva 10.11.2010

Vanha uskollinen Pluggboxini sai taas idätysastian roolin. Tässähän meni sentään kokonainen tunti suunnitellessa mitkä lajikkeet laitan ensi kaudeksi, kun olin aiemmin päättänyt että tulevalle kaudelle laitan itämään “vain” 8 lajiketta.

Kuvat 10.11.2010

Lajikkeet joihin päädyin:

• Trinidad Scorpion Morouga Blend
• Canario
• Arriba á Saia
• Jindungo
• Bird’s eye baby
• PI-260567
• Scotch Bonnet
• Hungarian Cherry (Zenissä 5 kpl)

Noissa pitäisi riittää kyllä tekemistä tulevalle kaudelle, vaikkakin suunnittelin jättäväni kasvamaan korkeintaan 1-2 jokaista lajiketta, poislukien 5kpl Hungarian Cherryä jotka ovat hydrossa (zenissä).

Kuva 10.11.2010

3 x 36w eslit antavat idätysvaiheessa siementen tarvitseman lämmön ja valon. Erillistä lämpölähdettä en tällä kertaa suunnitellut ollenkaan. Energiansäästölamput ovat ihan tarpeeksi hyvät tähän tarkoitukseen.

Yksi Zengrow-pöytäpuutarha joutui chili-alustaksi tuossa parisen viikkoa sitten.

Kuva 10.11.2010

Kyseisessä Zenissä on 5 kpl Hungarian Cherryä. Etu-keskimmäisen kivivillakuutio jätin tyhjäksi tarkoituksella, jottei tule niin ahdasta heti alkuunsa.

Tämän postauksen loppuun vielä yksi kuva uskollisesta apurista joka pyöri jaloissa aivan jatkuvasti ja koitti kokoajan kompastuttaa isäntänsä..

Kuva 10.11.2010

Hmm.. taukojen jälkeen on aina yleensä vaikeampaa jatkaa eteenpäin ja pitää suunta vakaana, mutta eräs hyvä entinen työkaverini sanoikin mulle joskus aikanaan että mä tipun aina jaloilleni. Niin kai se on. Ei mua oikein mikään voi lopullisesti lannistaa, mutta kyllä välillä päästään niin pirun lähelle!

Viime yönä täällä Jyväskylässä lämpötila käväisi +5 asteessa. Chili-ressukat palelevat noin viileässä, eikä niiden omistajakaan noin viileästä yöstä tykkää.

Tänään sitten piti duunin jälkeen ottaa pikkuhiljaa kasveja sisälle talvea varten. Minä kun en harrastustani laita tauolle pelkän ilmaston takia Kasvien sisälle tuominen tapahtuu nyt asteittain. Tänään oli vuorossa ns. palkintokasvini, Caribbean Red Habanero.

Kuva 23.8.2010

Waterfarmi on hoitanut tehtävänsä melko kiitettävästi. Ainakin sitä mieltä itse olen, kun ihmettelen noin tunnin välein kuinka iso ja rehevä tuo habanero onkaan.

Podejakin puskee todella kiitettävään tahtiin

Kuvat 23.8.2010

Vikkelästi laskettuna podeja on lähemmäs 30 ja enemmän kokoajan tulossa. Saas nähdä miten tuo jaksaa kukkia talven yli

Myös rakkaalle tyttärelleni istuttamani Starfish loistaa edelleen sota-taktiikoillaan, se nimittäin yrittää vallata koko olohuoneen. Hirvittävältä kuin kuulostaakin, saatan joutua ottamaan kohta sakset käteen

Kuva 23.8.2010

Toinen Starfish joka on edelleen siellä parvekkeella (huomenna sisälle), on tehnyt jo yli 40 podia. Hurjia nuo ovat kasvamaan!

Zengrow-asiaa pitkästä aikaa

Musta Zengrow on alkanut vihertää kivasti. Odotus on ollut jokseenkin maltillista koska kyseiset lajikkeet ovat melko hitaasti kasvavia. Heti kun tuo keskellä edessä oleva Morouga Blendi on saanut sopivasti vartta, taidan siirtää sen johonkin toiseen hydroon. Jos on sitten varaa, ostan sille oman Waterfarmin.

Kuva 23.8.2010

Valkoinen zeni on ollut hyvin vähäisellä ylläpidolla ja silti kasvattaa nätisti ja siististi. Siinä on siis Trinidad Bush ja Short Yellow Tabasco. Olenhan mä silloin tällöin lyhentänyt niitä latvoista hieman, mutta muuta en ole juurikaan tehnyt. Kummassakin lajikkeessa on pientä podia jo. Taustalla on kolme puskaa basilikaa ja niistä otankin omiin kokkailuihin tarpeeni mukaan

Kuva 23.8.2010

Lähiaikoina on tullut kuunneltua musiikkia TOSI paljon!

Törmäsin tällaiseen tyttöön jolla on aivan uskomaton ääni. Taidan olla rakastunut

Chiliblogini on nyt jäissä hetken aikaa, kun ei ole oikein inspiraatiota kirjoittaa.

Tällä hetkellä jaksan ja haluan kuitenkin ottaa valokuvia ja se projekti löytyy täältä: VALOKUVAUS

-C

Pari viikkoa on tässä mennyt ihan kivasti lomaillessa. No, mitä nyt seitsemän viikon ikäisen tyttären kanssa pystyy lomailemaan.. Mutta kaikki perheen kanssa vietettävä aika lasketaan nykyään lomailuksi. Ja myöskin, myyntimies kun olen, joudun pitämään lomani asiakkaideni ehdoilla. Kun asiakkaat ovat heinäkuun lomalla, olen minäkin heinäkuun lomalla

Oltiin tosiaan viime viikko perheen kanssa Kotkassa vaimon porukoiden luona ja ehdimme siinä samalla piipahtaa Kotkan Meripäivillä. Niin montaa kännistä ihmistä en ole koskaan nähnyt yhdellä kertaa samassa paikassa. Teki vähän itsekin mieli ottaa kaljaa, mutta pysyttäydyin selväpäisenä. Eihän rattaita voi työnnellä jos juo bissee

Kotkassa ollessamme, kävimme emännän kanssa yksi ilta leffassa katsomassa Christopher Nolanin uusimman mestariteoksen, Inceptionin. Olen foorumilla ja muissa sosiaalisissa medioissa ylistänyt tätä elokuvaa jo niin paljon, etten sitä enää täällä blogissani mainosta kovin paljoa, vaikka mieli tekisikin

Kun tosiaan se viikko vierähti siellä kylässä, voisi jokunen chilipää kysäistä miten pystyin niin pitkään olemaan erossa kasveistani. Vastaus on: Huonosti.

Olin ennen lähtöä vaihtanut Zenien, bubblerin ja Waterfarmin nesteet. Sen lisäksi “manuaalisesti kasteltaville” chileille olin tehnyt viisi isohkoa pulloa ravinteita valmiiksi. Onneksi sain sovittua äitini kanssa siten, että hän käy joka toinen päivä kämpällä kaatamassa ohjeistuksen mukaisesti eri litkuja eri chileille. Hyvin oli hoitanut hommansa ja kasvit oikein kukoistivat kun palasimme sunnuntaina vihdoinkin kotiin. Olinhan sentään jättänyt hyvin täsmälliset ohjeet karttoineen, mistä pullosta kastellaan mikäkin kasvi ja kuinka paljon kastellaan

Tein erään sivuhuomion chili-harrastuksestani kun olimme matkoilla.. Olin jokseenkin stressaantunut kun ajattelin kasvejani. Totesin että stressi ei johtunut siitä että olisin ollut huolissani kasveistani, vaan lähinnä siitä etten päässyt päivittäin touhuamaan kasvieni parissa. Chili-harrastus on siis sen verran terapeuttista (ainakin minulle), että edes tunti päivässä kasveja rassaten pitää Herra Ärsyyntymisen loitolla

Laitetaas ihan eka todella hyvät ennen/jälkeen -kuvat Alisan chilistä (Starfish jonka istutin tyttärelleni)

Vasen: 16.7.2010    Oikea: 3.8.2010

Alisan chili on tykännyt aivan uskomattomasti tuosta asuinpaikastaan tuon kaiuttimen päällä. Aurinko paistaa kummastakin ikkunasta, eli käytännössä suunnilleen 6h aurinkoa päivässä. Vähän olen joutunut rautalangalla tukemaan uloimpia isoja oksia keskirunkoon. Eivät ne vielä paina, mutta kun alkaa ekat podit tulemaan niin varmasti katkeaisivat ilman tarpeeksi hyvää tuentaa. Sitten itkisi Alisa ja sitten itkisi isi. Ravinteita tuo hörppii tällä hetkellä noin 7 desilitraa päivässä. Todella aurinkoisena päivänä noin litran. Aamuin ja illoin lehtisumutus The Missing Link -seoksella, yhteen vesilitraan yksi millilitra TML:ää.

Starfisheistä puheenollen, mullahan on niitä kaksi tällä hetkellä. Tuon Alisan oman SF:n lisäksi parvekkeella on puolihydrossa toinen Starfish joka kasvaa ketjua pitkin ylöspäin. Tavoitteena olisi saada se tällä kaudella ainakin kaksimetriseksi. Hyvinhän tuo näyttää etenevän.

Kuva 3.8.2010

Tällä hetkellä pituutta löytyy melkein 140cm Tuo ketjuviritys oli varsin ovela systeemi, vaikka itse sanonkin. Kiinnitykset saa tehtyä helposti suoraan ketjun lenkkeihin ja koska on kyseessä ketju eikä keppi, jää rungolle myös hieman heilumavaraa, ottaen huomioon että parvekkeellemme osuu järveltä tuuli ajoittain melko lujaa. Ensimmäiset kaksi podiakin ovat tulleet esiin ja on ne vaan jänniä nuo meritähti-podit

Kuva 2.8.2010

Waterfarmia kun olin ehtinyt ennakkoon kehua, täysin perustelematta kehuja mitenkään.. Nyt olisi sitten vähän faktatietoa pohjustamaan noita kehuja.

17.7. olin siirtänyt yhden melko pienen habaneron (Caribbean Red) Waterfarmiin, tässä kuva:

Kuva 17.7.2010

Ei muuta kun kymmenen litraa vettä Waterfarmin resoon ja GHE:n cocktailit sekaan. Tänään tilanne on tämän näköinen:

Kuva 3.8.2010

Vaikkakin tuo kuva keskittyy Waterfarmin habaneroon, näkee siitä tuolla takaoikealla olevan megaison bubbleri-annuumin. Ihan kiva että Waterfarmi on räjäyttänyt parissa viikossa tuon habaneronsa bubbleri-annuumin kokoiseksi En kadu tuota ostosta pätkääkään.

Samainen habanero on tehnyt myös podia ihan kiitettävästi.

Kuva 3.8.2010

Se altakasteleva parvekelaatikko jonka asentelin tukiristikon alle on alkanut myös kasvattamaan chilejään melko onnistuneesti.

Kuva 3.8.2010

Ainoastaan tuo vasemmalla puolella oleva Black Scorpion Tongue on lähtenyt hitaasti liikkeelle. Saas nähdä tuleeko siitä kunnollista kasvia ollenkaan. Tosin jotkut lajikkeet lähtevät alussa todella hitaasti liikkeelle, kuten muutamat aiemmat chinenset joita minulla on ollut. Nuo muut: Bolivian Rainbow, Naga Morich ja Chocolate Fatalii kasvavat upeasti ja Bolivian Rainbow on alkanut kukkimaan hienosti.

Kuva 3.8.2010

Eilen lähti taas Zeniin yksi kuuden lajikkeen seurue kasvamaan. Näissä mukana mm:

• Hungarian Cherry
• Trinidad Scorpion Morouga Blend
• Cumari Pollux (C. Praetermissum)
• Jindungo
• Bird´s Eye Baby
• PI-260567

Vielä loppuun erityskiitokset siementen lahjoittamisesta: “Linker”, “ToniPetter” ja “Räyhäkäs”

Odottelen innolla tuon Morouga Blendin kasvamista. Kuulemma TSMB:n podien tulisuus vastaa samaa tunnetta kuin jos lyötäisiin valurautapaistinpannulla täysiä nenään. Ei varmastikaan tulisempi kuin Nagat, mutta erilailla tulinen, kuulemma paljon hyökkäävämpi.

Minähän olen jo pitkään vannonut hydrojen kasvatustehoon, varsinkin aktiivihydrojen suhteen. Kaikki chilini kasvatan siihen 25-30cm pituuteen Zengrow:ssa. Uskoisin että tämän blogin lukijatkin tietävät miten hyvin ja nopeasti aktiivihydrot hoitavat homman

Zengrow on loistava peli ja edelleen yksi tärkeimmistä kasvatuslaitteistani. Ainoa joka Zenissä tulee vastaan on valojen säädöt. Käytännössä bonchi-touhuiluun ja saksittavien chilien kasvatukseen edelleen ykköslaite, mutta jos haluaa kasvattaa aktiivihydrolla chilejä ISOIKSI, löytyy siihenkin useita eri ratkaisuja. Perinteinen ämpäribubbleri toimii hyvin, mutta mielestäni dripperi toimii vieläkin paremmin. Juuri tuo Zenihän toimii dripperi-periaatteella, eli se tiputtelee (tai Zenin tapauksessa juoksettaa) ravinnenestettä kasvupohjan ja sen myötä juurien päälle. Bubblerin rakenteluohjeet löytyy muuten täältä: Tee-se-itse bubbleri.

Yksi dripperi-hydro jota olen todella pitkään kuolannut on GHE:n valmistama WaterFarm. WaterFarmin sekoittaa helposti AquaFarmiin, eikä mikään ihme, sillä näiden kahden ainoa eroavuus on koko. WaterFarm on pienempi, 15 litran resolla.

Noh, lähes vuosikymmen myyntimiehenä tuo mukanaan tiettyjä opittuja taitoa, joista yksi on tinkiminen
Tuon WaterFarmin listahinta oli 65 euroa ja voinen sanoa etten maksanut lähellekään tuota summaa.

Tykkäisin uskoa että suurin osa GHE:n tuotteita käyttävistä ihmisistä omistaa peukalot (jotka eivät ole keskellä kämmentä), koska tuo WaterFarmi pitää nimittäin hyvin pitkälti itse kasata. Kyllä, 65e ovh:n tuote täytyy itse kasata. Tämähän on kuin hydroilijan Ikea-tuote.. Onneksi prosessi ei ole kovin vaikea.

Kuvat 17.7.2010

Vesitasoletku kiinnitetään kylkeen. Veden nousuputki kiinnitetään ylempään altaaseen. Letkut kiinnitetään kaikki paikoilleen ja katsotaan tietysti ettei mikään kohta vuoda. Dripperi-rengas kiinnitetään nousuputken yläpäähän ja ilmaletku kiinnitetään tiiviistä ilmapumppuun.

WaterFarmi näyttää styroksilta, mutta ei onneksi sitä ole, vaan jotakin todella lujaa kierrätettyä muovia. Tuote onkin paljon tukevampi/jykevämpi kuin miltä se kuvissa näyttää.

Kokonaisuushan koostuu pumppujen, putkien ja letkujen lisäksi varsinaisesta alaosasta, eli resosta (suomeksi nestesäiliö) ja yläosasta eli kasvatuslaatikosta.

Kuvat 17.7.2010

Reso vetää ohjeen mukaan 15 litraa, mutta jos ei halua uittaa (ja hukuttaa) juuria nesteessä, se kannattaa täyttää tasan kymmeneen litraan. Kasvatuslaatikko veti tasan yhdeksän litraa isorakeista hydrosoraa. Hydrosoran pesin moneen kertaan ja väittäisinpä että soran pesu oli suurin osa tätä urakkaa.

Niin ja tosiaan, pitihän siihen joku kasvikin “asentaa”, joten laitoin toisiksi hienoimman Caribbean Redin (kun se hienoinhan heitti veivit alkuviikosta). Saas nähdä miten tykkää tämä habanero WaterFarmista, kun olisi juuri sopivasti työntämässä podejakin

Yksi juttu lisää parvekkeelle, joka rupeaa kohta käymään ahtaaksi.

Kuvat 17.7.2010

Olen laadullisesti varsin tyytyväinen ostokseeni. Dripperi-rengas tiputtaa tasaisesti jokaisesta reiästä eikä nesteen jakautumista vain tietyille kohdille rengasta ole ollenkaan havaittavissa.

On se vaan kiva kun on vihreetä

Näiden helteiden on loputtava! Ei vain siksi että kuukauden ikäisen vauvan kanssa on vaikea elää näin kuumalla, vaan myös siksi että tämä helle yrittää parhaansa mukaan tappaa mun chilejä. Eikä pelkästään yritäkään, vaan onnistuu siinä jopa tosi pitkälle. Itse kuitenkin viisastuin lähiaikojen tapahtumista, enkä päästä ainakaan hellettä enää terminoimaan kasvejani.

Kolme kasvia kuoli. Eniten suretti tämä valioyksilö-habaneroni, joka on ollut minun niinsanottu palkintochilini. Äärimmäisellä hellyydellä ja huomiolla hoidetta Caribbean Red -habanero.

Tässä ENNEN-kuvat:

Kuvat 10.7.2010

Haba oli istunut parvekkeen laidalla nauttimassa auringosta lähes syntymästään asti ilman mitään ongelmia, sitten tuli helteet. Riittävä nesteen saanti ei muuttanut sitä faktaa että keraaminen ruukku kuumenee, varsinkin kun tuo meidän parvekkeen lattia on auringossa niin kuuma ettei siinä kävele paljain jaloin edes Räyhiskään.

Sitten surullinen JÄLKEEN-kuva:

Kuva 13.7.2010

Voitte vaan kuvitella fiiliksiä kun näin kasvin yhtäkkiä aamulla tuollaisena..

Lisäksi kuoli myös yksi melko hieno Anaheim-annuumi, joka oli sekin saviruukussa.

Kuva 13.7.2010

Samalla parvekkeella ja pöydällä olleet chilit jotka asustavat muoviruukuissa jatkavat tälläkin hetkellä elämäänsä aivan tyytyväisenä. Tästä pitääkin vain ja ainoastaan päätellä että saviruukut vaan sitovat liikaa kuumuutta. Minä en enää saviruukkuja käytä, ainakaan ulkokasveille ollenkaan.

Tämän katastrofin jälkeen päätin seuraavana päivänä panostaa entistä kovemmin vielä elossa oleviin kasveihin ja suuntasin renaultin nokan kohti hihhulikauppaa, eli siis Pispalan Palmua. Sieltä tarttui mukaan isompi litran pullo Bloomia (kun oli melkein loppu) ja vihdoinkin tuo BioNovan “The Missing Link” -taikajuoma.

Kuva 14.7.2010

Kaikkien kasvien nykyiseen GHE-diettiin on nyt siis lisätty The Missing Linkkiä (jatkossa TML) 1,5 millilitraa per vesilitra -suhteella. Myös kaksi kertaa päivässä lehtisumutus kaikille kasveille sekoitussuhteella 2ml per vesilitra. Jo parin päivän kokeilujen jälkeen kasvien lehdet tuntuvat kaikki voivan hurjan paljon paremmin ja chileille tyypillistä lehtien kärkien kuivumista/kellertymistä ei ole enää yhdessäkään kasvissa

Eilen tuli pieni nikkarointi-tarve, enkä jaksanut mitään suurempaa alkaa tekemään, joten tein yhdelle sirkkalehdillä olevalle haballe pienen purkkihydron. Kaikki tarvikkeet löytyivät jo kotoa.

Kuva 15.7.2010

Salaattipurkin kanteen terävällä veitsellä hydroruukulle sopiva reikä. Hydroruukkuun palikka kivivillaa ja purkkiin nestettä. Tällä kertaa nesteenä toimii 1ml/L -seos TML:ää. Varsinaisia ravinteita ei tässä vaiheessa vielä yhtään, kun nehän tappaisivat tuon minimini-taimen.

Ja 10 minuuttia myöhemmin:

Kuva 15.7.2010

Ihan kiva siitä tuli. Tökkäsin sen tuonne kasvihuoneeseen yhden 36w eslin alle. Ei puhettakaan että saisi noin pienenä vielä ottaa aurinkoa.

Jokin aika sitten istutin Alisa-tyttärelleni ihan oman Starfishin ja sehän on nyt lähtenyt kasvamaan todella hienosti.

Starfish sai kodin passiivihydrosta 17.6.2010, jolloin se näytti tältä:

Kuva 17.6.2010

Tänään se näyttää tältä:

Kuva 17.7.2010

Se on siis lähtenyt kasvamaan juuri toiveideni mukaisesti, lähes yhtä paljon leveyttä kuin pituuttakin. Aktiivihydrossa se olisi kasvanut lähinnä pelkästään pituutta.

Tyttökin kasvaa yhtä nopeaa vauhtia kuin chilinsä. Kumpaakin on kiva katsella, mutta tyttöä katselen mielelläni huomattavan paljon enemmän

Tänään parvekkeella, chilejä kastellessa iski ensimmäisen kerran sellainen huomio että onpas meillä vihreetä!

Kuvat 10.7.2010

Ekassa kuvassa on näkymä meidän keittiöstä parvekkeelle. Tuo keittiönpöydällä istuva Neidonhiuspuu (Ginkgo Biloba) on vaimon mielestä kasvanut. Minun mielestä se vain kasvaa aivan liian hitaasti. Sitä se teettää se chilien kanssa harrastaminen; mikä tahansa chiliä hitaammin kasvava kasvi on melkolailla tylsä. Laskelmieni mukaan kun täytän 60v, tuo Neidonhiuspuu saattaa olla jo melkein metrin pituinen, yihaa!

Parvekelaatikossa kasvavat chilit ovat vihdoin lähteneet pituuskilpailuun. Kohta niissä ovat juuret jo sen verran pohjassa ettei enää tarvitse kastella päältä, vaan voi kaataa ravinneliuoksen suoraan säiliöön.

Hyllyssä olevat vaimon herneet tarvitsevat pian tukikeppejä. Retiisit jaksavat myös hyvin ja niitä on kohta melko paljon. Enemmän kuin tarpeeksi kokkailutarpeisiin.

Joku väitteli chilifoorumilla että vesiviljelyssä (bubblerissa) chilit kasvattavat enimmäkseen vartta ja että perinteisessä multaviljelyssä saa enemmän podeja, pelkän varren sijaan. Omasta mielestäni ainakin tuon bubbleri-chilin lehtien alta löytyy ihan kivasti podeja.

Kuvat 10.7.2010

Tosi vaikea saada kaikki podit kuvaan, mutta kerrottakoon että äskettäin laskin tuossa kasvissa olevan peräti 16 hyvin kasvavaa podia. Oikeanpuoleisesta kuvasta näkee vähän podien kokoja. Tuo yksi on 13 cm pitkä

Aiemmin ruukutetun Caribbean Red Habaneron olen antanut nyt olla yötä päivää parvekkeella. Otin riskin antamalla sille rajoituksetta aurinkoa, ilman minkäänlaisia harsoja. Haba tykkäsi oikein paljon. Ollut jo yli viikon parvekkeella kovassakin auringossa, eikä minkäännäköisiä merkkejä palamisesta. Kasvaa vain aivan sairasta vauhtia. Pitää alkuviikosta vaihtaa siihen pidempi tukikeppi. 120-senttinen olisi varmasti sopiva

Kuvat 10.7.2010

Saksin siitä tänään ihan alimmat isot lehdet pois, kun ne tekivät kuolemaa. Tuntuu yleensäkin olevan habaneroille ominainen piirre, että alimmat ja ensimmäiset isot lehdet kuolevat sitä myötä kun latva räjähtää kasvuun. Nestettä tämä juoppo-chili vetää melkoisesti. 1,5 litraa päivässä helposti, kun auringossa kerta istuu. Jatkuva lannoitus päällä, Puutarhan Kesää ja Flora Bloomia.

Tänään emäntä sanoi mulle että “Nyt otat tytön ja lähdet kärryttelemään!” Kun kerta käsky kävi niin lähdin aivan onnessani työntämään tyttöä vaunuissa pitkin ns. “Siwan lenkin”, joku 35-40 minuuttia. Päijänteen rannalla tuuli melko kovaa ja ilma oli mukavan viileä. Rakas Alisa-tyttäreni nukkui koko matkan, tuttuun tapaansa

Alisan ikioma Starfish on lähtenyt pikkuhiljaa kasvamaan, leveyttä onneksi enemmän kuin pituutta. Todella hienossa kunnossa onkin!

Kuvat 10.7.2010

Tuntuu että juuretkin olisivat jo passiivihydron pohjassa, kun olen kastellut sivusta, enkä pelkkää juuripaakkua ja kasvi on näyttänyt vetävän hyvin nestettä. Minimaalisella kastelulla mennään ennenkuin ehtii puolimetriseksi, jotta juuret vahvistuvat mahdollisimman paljon.

Vanhemmassa Zengrow:ssa olevat Trinidad Bush ja Short Yellow Tabasco ovat tehneet kumpikin neljä kukkaa. Anaheimit eivät kuki vieläkään, mutta kasvavat taas pituutta.

Kuva 10.7.2010

Keskellä on siis kaksi Anaheimia ja vasemmalla Trinidad Bush ja Tabasco. Oikealla puolella on jotain keltaista kirsikkaa ja joku koiso jonka nimeä en nyt millään muista.

Nuo vasemman laidan chililajikkeet kun ovat sellaisia jotka saa pidettyä puskina, tuottaen silti hedelmää, oli aika ottaa sakset käteen!

Kuva 10.7.2010

Lyheni kaikki sitten ihan kunnolla! Leikkelin Trinidadin ja Tabascon siten että kukat kuitenkin jäivät ja katkoin vaan latvat. Arviolta chilit lyhenivät noin 20 senttiä Kun pidän niitä aika ajoin saksimalla tuon mittaisina, saa niistä vanhempana hyvät ja näyttävät bonsai-chilit. Ja tuo Zengrow mahdollistaa onneksi samat kasvuolosuhteet ympäri vuoden, joten eivätpähän ole vuodenajasta tai auringosta riippuvaisia.